keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Välillä vaan vastustaa


Aina ei mene ihan putkeen. Niinkuin ei tämän peiton kanssa. Aloitin ohjeen mukaisesti kaksinkertaisella langall ja neuloin noin puoli kiloa. Sitten totesin, että tulee liian pieni. Purin. 




Aloitin uudestaan yksinkertaisella langalla ja 131 silmukalla. Neuloin parisensataa grammaa. Liian kapea. Purin taas.




Aloitin kolmannen kerran 161 silmukalla. Hyvältä näytti ja neuloin peiton valmiiksi. Päättelin langanpäät. Kastelin ja ajattelin laittaa normaalisti pesukoneeseen linkoamaan. Ensimmäisen kastelun jälkeen vesi näytti kuitenkin niin likaiselta, että päätin pyörittää villaohjelman. Virhe! Peittohan tietty huopui. 





Ei paljon pitsi näy kuulkaa tästä. Yritettiin miehen kanssa venyttää ja venyttää ja venyttää tätä pesun jälkeen, mutta hyvin on huopunut, ei yhtään antanut periksi enää. 




Reunat tuolleen kivasti kupruilee vieläpä. Ihan pieni tämä ei ole huovuttuaankaan, mutta fiilis on kyllä miinuksella. No, eikun uutta kohti! Tilasin lisää lankaa, aion yrittää uudestaan. Turha jäädä tuleen (tai tylsään olotilaan) makaamaan, uutta puikoille vaan!





perjantai 1. syyskuuta 2017

Muuttomatkan aivottomat



Tämän vuoden toisella kesälomalla on muutettu. Muuttomatka on ollut pitkä ja ajattelin sen tarkoittavan että minulla on paljon neuleaikaa. Mutta. Vuokrapakussa ei toiminutkaan lämmitys ja suurimman osan vänkäriajasta jouduin istumaan neulomatta, kun näpit olivat vaan niin jäässä. Tylsää. Mutta toisella ajoreissulla (omalla autolla) valmistuikin jo jotain!



Huivin ohje: Knick
Pipon ohje: Dylan's beanie
Lanka: Rico soft merino aran
huivi, 300 g eli 6 kerää
pipo, 75 g eli 1,5 kerää


Suurin osa langoista oli jo pakattuna, kun tajusin ettei minulla ole sopivaa aivotonta matkaprojektia lainkaan. Äkkiä umpimähkään yksi laatikko auki ja kasa lankaa + jotkut puikot mukaan. Neulomista aloittaessani huomasin, että olin suunnitellut näistä langoista villatakkia. Mallitilkkua ei kuitenkaan ollut vielä neulottu, eli se suunnitelma kariutui heti. Päätin sitten neuloa huivin ja pipoja johonkin keräykseen. Ainakin kodittomille kerätään nyt lämmintä vaatetta.







Pipoja on tulossa vielä toinenkin, ihan samanlainen kuin tämä kuvissa näkyvä. Tosi kätsä, kun sen neulominen aloitetaan tuolta päälaelta, niin saa kaiken langan tosi tarkkaan käytettyä. Inhoanhan jämiä.






Kuvat otettiin eilen Pyhä-Nattasilla. Menkää sinne jos ette jo ole käyneet, todella hieno paikka!


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Vauvalahjat työkaverille


Kun kuulin, että työkaveri saa vauvan, aloin heti miettimään sopivaa neulottavaa pikkuiselle. Värien valitseminen oli hankalaa, kun en tiennyt sukupuolta. Sen tiesin, että vanhemmat pitävät enemmän suht hillityistä väreistä kuin kovin kirkkaista. Päädyin pohdintojen jälkeen vaaleanharmaaseen, se kun on helppo yhdistellä muiden värien kanssa jos niin haluaa.

Vaatekappaleiksi neuloin pikkuiset housut ja hattusen. En kyllä ymmärrä, että miten nämä voi kenellekään ihmiselle mahtua, mutta pakko luottaa jälleen kerran ohjeen kirjoittajaan tässä asiassa, kun ei ole omaa kokemusta.



Lanka: Madelinetosh Tosh Sock, Farmhouse white, 80 g

Lanka: Madelinetosh Tosh Sock, Farmhouse white, 23 g


Pikkuisten vaatteiden lisäksi varastoistani löytyi vuonna 2015 neulottu peitto, jonka olin laittanut häpeämään sen valmistuttua, eikä sitä edes blogissa ole esitelty. "Joku" oli päätellyt langanpäät rumasti. Nytpä kaivoin peiton esille ja päättelin kaikki noin miljoona langanpäätä nätimmin. Langan pyöreydestä johtuen, ne edelleen ovat hieman näkyvissä. Peitosta tuli kuitenkin niin siisti, että sen voi hyvin mielin antaa lahjaksi. Väreiltäänkin kun sopii pakettiin mainiosti!



Ohje: Angles
Lanka: Lang Yarns Classico
tumma harmaa, 395 g
vaalea harmaa, 375 g



Peiton tarkkaa kokoa en ole mitannut, mutta ihan reilunkokoinen se on. Ei pitäisi vauvalle olla ainakaan liian pieni...






Toivottavasti olivat mieluisat ja pääsevät kovaan käyttöön! Aina jännittää tällaisten lahjojen antaminen.





maanantai 24. heinäkuuta 2017

Walking in the woods


Viime vuoden Jyväskylän neulefestareilta ostin kasan Rintalan tilan Assi-paksulankaa luonnonmustana, eli oikeasti tummanruskeana. Ajatuksena neuloa siitä metsävillapaita. Ihanan rouheaa, kaksisäikeistä lankaa. Tämä on käytännössä sama lanka, kuin Pirtin kehräämön Tex 320 x 2.






Ohjeeksi valikoitui Heidi Kirrmaierin Walking on the Moon. Ajattelin tuollaisen vähän korkeamman kauluksen sopivan metsäpaitaan hyvin. Mallitilkun neulottuani totesin, että neulepintani oli paljon tiiviimpää kuin ohjetiheys. Niinpä laskeskelin hieman ja päädyin neulomaan koon XL, että pääsin noin kokoon M2. Etukappaleen reikäyksityiskohtien sijaan tein lisäykset M1L ja M1R tyylillä, muuten en muokannut ohjeessa mitään.



Ohje: Walking on the moon
Lanka: Rintalan tilan Assi, 470 g


Paita odotteli kuvaamistaan toista kuukautta; ensin oltiin kesälomareissulla Italiassa ja Etelä-Suomen kesä nyt vaan on liian lämmin tällaiselle paidalle. Mutta viime viikonloppuna käytiin pikareissu Ivalossa ja siellähän sattui olemaan just hyvät kelit kuvaamiseen! Yllä ja alla olevat kuvat on otettu Tankavaaran kultakylästä, jossa kävimme katsomassa kullanhuuhdonnan SM-kisoja. Se oli kokemus!






Paita istuu tosi kivasti! Pääntielle virkkasin rapuvirkkausta ja se on just sopiva viimeistely tällaisella paksulla langalla. Kädentiet ja helma tuppaavat rullaamaan käytössä, taidanpa purkaa niiden päättelyt ja virkata niihinkin rapua kerroksen verran. Samalla hihoihin voisi neuloa 2-3 cm pituutta lisää, lankaa on vielä pieni keränloppu jäljellä.







Paidasta jäi lankaa parisataa grammaa. Neuloin niistä istuinalustan, jonka huovutin koneessa pyyhkeiden kanssa. Siitä tuli mukavan tiivis alusta otettavaksi mukaan metsäretkelle. Ihan heti päästää kosteuttakaan läpi, kun huopui niin tiiviiksi.





Puss och kram vaan! :D


Ihana Aamu!


Färsaarten reissulta hankin Sirriä Aamu-paitaa varten. Jotenkin meni siinä ostaessa ohi sellainen yksityiskohta, että Aamun suosituslanka on fingering-paksuista, kun taas Sirri on sportia. Onneksi Titityystä saa mahtavaa palvelua ja he tilasivat minulle pyynnöstäni 1,5 mm puikkoja. Niillä pääsin ohjetiheyteen ja saatoin alkaa hommiin.


Ohje: Isabell Kraemerin Aamu
Lanka: Sirri Sirritógv 2 ply
pääväriä, harmaata 465 g
1. tehosteväriä, keltaista 25 g
2. tehosteväriä, tummaa ruskeaa 12 g
3. tehosteväriä, luonnonvalkoista 10 g
4. tehosteväriä, sinappia 6 g

 Kuten edellisen paidankin kohdalla, kuvauskelejä odoteltiin viikkoja. Tämäkin on kuvattu Lapissa, Tankavaaran kultakylässä. Tykkään kovasti! Paita on aika pisteliäs ja kutittaa hieman trikoopaidan läpikin, mutta ilmeisesti parin päivän käytöllä totuin pistelyyn eikä se enää häirinnyt juuri ollenkaan. Pystynen siis käyttämään paitaa hyvinkin. Ja pinta on niin tiivis, ettei pieni sadekaan tuntunut missään, jes!




Ohje oli tosi selkeä, enkä muokannut siinä yhtikäs mitään, mikä tuntuu nykyisin olevan mulle aika harvinaista. Aina tuntuu löytyvän joku pieni yksityiskohta jonka haluan tehdä eri tavalla kuin ohjeessa, mutta eipä tässä. Vahva suositus siis!








sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Sukkalankapeitto


Parisen kuukautta sitten lankavarastoa pölläyttäessäni yksittäiset fingering-paksuiset kerät alkoivat huudella haluavansa yhdessä peitoksi. Olin aika yllättynyt, sillä normaalisti päädyn hyvin harmonisiin väriyhdistelmiin ja tällä kertaa ei harmoniaa näy mailla halmeilla. Ohjeeksi valikoitui oma Lodicula.










Sommittelin lankoja ensin kerinä, mutta sitten otin käyttöön Photoshopin ja laadin muutaman erilaisen sommitelman. Tässä se versio jonka päätin neuloa:






Keskeneräinen peitto näyttää kovin vinolta ja epämääräiseltä.



Valmis peitto on noin 100 x 120 cm. Tämä on värien suhteen NIIN kaukana omalta muvavuusalueeltani, että. Toisaalta tykkään, mutta en voisi kuvitellakaan että tämä jäisi meille kotiin. Ehkä äidin tai appiukon mökille, täytyy kysyä kumpi haluaisi.






Sain melkein kaikki fingering-sukkalangat käytettyä tähän peittoon. Jämiä jäi 8-30 g, mutta niitä en enää laske varastoon. Jos joku haluaa, niin huikkaa, voin laittaa tulemaan. Kaikki, paitsi tuo tummanharmaa kulmapaloissa ovat vahvistettua sukkalankaa.






Taidan olla loppumattomassa peittokoukussa, sillä langat seuraavaan peittoon on jo hankittuna. Vielä en ole päättänyt millaisen peiton niistä tekisi, mutta eiköhän inspis iske kun aika on sopiva.





perjantai 9. kesäkuuta 2017

Färsaaret


Pääsiäisen ympärillä teimme 10 päivän matkan Färsaarille ja se oli hienoin paikka missä olen koskaan käynyt! Majoituimme koko matkan ajan pääkaupunki Tórshavnissa, josta teimme päiväretkiä kävellen, bussilla, vuokra-autolla, laivalla ja helikopterilla(!). Färsaaret on niin pieni paikka, että tämä toimi hyvin.



Snaeldan on perustettu 1949 ja on saarten vanhin kehräämö. Lanka on sekoite Färsaarelaista ja Falklantilaista villaa.



Meidän matkamme ajalle sattui pääsiäinen pyhineen, joka vaikutti kauppojen aukioloaikojen lisäksi varsinkin julkiseen liikenteeseen tosi paljon. Laivat ja bussit kulkivat harvaan. Saimme siis todella tarkkaan tutkia aikatauluja ja miettiä mihin pääsemme ja monelta pitää olla missäkin, että pääsemme sieltä jostain vielä takaisinkin.



Tógvhúsið Tórshavnissa oli valikoimaltaan laajin ja miljööltään viehättävin lankakauppa, jossa kävimme.
Färsaarelaisten valmistajien lisäksi täällä oli hyvä valikoima kansainvälisiä lankamerkkejä.
Kuvassa näkyy Snaeldan-vyyhtejä.



Parin lankakaupan osoitteet olin etsinyt netistä ennen matkaa, mutta aika monta tuli eteen ihan sattumalta. Vähän kuten Islannissa, Färsaarillakin lankaa myydään mm. ruokakaupoissa. Lankakauppaskene tuntui olevan voimissaan ja yllättävän pienistä kaupungeista löytyi lankakauppoja. Färsaareilaiset naiset neulovat kuuleman mukaan paljon.



Snaeldanin oma liike Tórshavnin keskustassa oli riisuttu, mutta oman merkin lankavalikoima oli laaja.


Färsaarelaisia lankamerkkejä on kolme; Snaeldan, Navia ja Sirri. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin Snaeldan on niistä vanhin ja Sirri nuorin. Sirri on myös näistä kolmesta tällä hetkellä ainoa, joka käyttää pelkästään Färsaarelaista villaa. Villa on sivutuote, lampaita kasvatetaan lihan takia.



Sirriä valmistettiin yrityksen alkuaikoina vain luonnonväreissä, värjätyt ovat tulleet valikoimaan vasta myöhemmin.





Navian oma myymälä Färsaarten suurimmassa kauppakeskuksessa.
Navia-lankojen lisäksi valikoimassa myös ulkomaisia lankamerkkejä.



Lankakauppa Klaksvíkissa. Valikoimassa Färsaarelaisia ja ulkomaisia merkkejä.



Pelkästään langan myymiseen erikoistuneiden myymälöiden lisäksi lankaa löytyi myös ruokakaupoista, vaatekaupoista ja vaikkapa hotellin pikkuisesta matkamuistomyymälästä.





Yhdistetty lastenvaate- ja lankakauppa Sandurissa, jossa on noin 600 asukasta.
Meidän käydessämme puoti oli valitettavasti kiinni.


Matkasimme bussilla, laivalla ja bussilla Sanduriin katsomaan neulekiveä. Valitettavasti kivi oli nakuna, olisikohan neulekiven neule ollut huollossa, en tiedä.



Neulekivi ilman neuletta.






Hotellin matkamuistomyymälä Gjógvissä (reilu 30 asukasta).


Neulekori Tórshavnilaisessa kahvilassa. Kuka tahansa kahvilavieras saattoi jatkaa jonkun toisen aloittamaa neuletta tai aloittaa oman, uuden neuletyön. Itse neuloin pienen pätkän jo aloitettuun huiviin. Hauska idea!






Joka vuosi Färsaarilla järjestetään neulefestarit. Valitettavasti emme voineet siirtää matkaamme niin, että olisimme osuneet festarin aikaan saarille, muuten olisin ehdottomasti mennyt!





Neulojalle Färsaarilla on todellakin tarjottavaa! Elävän neuleskenen lisäksi siellä pääsee käyttämään paksumpiakin neuleitaan, ilmasto kun on viileä ja hyvin vaihteleva. Itse käytin päivittäin islantilaistakkiani ja mies omaansa:





Jos harkitsee Färsaaria kohteeksi, niin kannattaa ottaa huomioon, että sieltä ei juurikaan sisäaktiviteetteja löydy. Nähtävyydet ovat ulkona ja parhaat niistä usein muutaman kilometrin kävelyn päässä teistä. Sopii ulkoilmassa viihtyville, joita ei "pienet" säänvaihtelut hätkäytä. Shoppailumahdollisuuksia on aika rajatusti. Färsaaret on myös suhteellisen kallis kohde.

Tällä hetkellä haaveilen reissusta Lofooteille tai Shetlantiin. Ja uudesta matkasta Färsaarille.



lauantai 20. toukokuuta 2017

Coniungere - ohje julkaistu!


Täten tiedoksi annettaneen, että Coniungere - ohje on nyt saatavilla ilmaiseksi Ravelryssä. Ohjeen pääsee lataamaan vaikkei olisikaan Ravelryyn rekisteröitynyt.





tiistai 2. toukokuuta 2017

Coniungere


Olen kasmirkoukussa! Snurren Cardiff-korit ovat houkuttaneet turhankin usein, vaan onhan se nyt ihanan luksusta ja pehmeää jajaja...







Näistä palleroista piti ensin tulla paita ja aloitinkin sellaista neulomaan. En kuitenkaan tykännyt 4 kerroksen raidoista lainkaan ja lisäksi käsiala tuntui liian löyhältä puseroon vaikka olikin ihan ohjeen mukainen. Niinpä purin puseron alun kokonaan.







Koska olin kuitenkin jo päässyt kasmirin neulomisen makuun, halusin neuloa näistä jotain heti. Taas kerran kävi niin, etten löytänyt valmista ohjetta, joka olisi miellyttänyt tarpeeksi ja päädyin soveltamaan oman.






 Kuten luonnoksestani näkyy, olin ensin ajatellut neulovani puoliskot eri suuntiin. Jossain vaiheessa päädyin kuitenkin siihen, että samaan suuntaan ne täytyy neuloa. Lisäksi valmiin puolikkaan silmukkamäärä väheni 80:stä 68:aan silmukkaan.






Keskellä olevan "sauman" kohdalta huivin saa helposti taitettua kaksinkerroin niin, että vain toinen väri on näkyvillä. Itse kuitenkin tykkään pitää huivia niin, että kaksivärisyys näkyy reilusti.






Huivin kuvaaminen ja bloggaaminen on tällä kertaa ollut tosi hankalaa. Se ei kyllä ole huivin vika, se on ihan ykkönen! Kuvia otettiin pitkin Tórshavnia.






oikea puoli

Nurjalle puolelle muodostuu tuollainen sievä lenkkirivi, melkein tykkään nurjasta puolesta enemmän kuin oikeasta...



nurja puoli


Olen kirjoittamassa huivista ohjetta. Se onkin muuten jo valmis, pitää vaan vielä taittaa. Toivon ehtiväni vielä tällä viikolla, mutta saas nähdä!

On ollut tässä vähän neulepläähiäkin, toivottavasti menee pian ohi, olis kamalasti kaikkia ideoita toteutettavaksi.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Tarvepipo


Joskus harvoin neulon ihan tarpeellisia asioita. Usein ne päätyvät kovaan käyttöön, mutta niiden neulominen ei välttämättä ole kaikkein kivointa. Onneksi kuvausmaisemat ovat sentään hienot!




Pipossa on 100 silmukkaa, muutama sentti joustinta ja lyhennetyin kerroksin neulotut korvaläpät. 





Lanka on Regian Angora Merinoa ja sitä kului kaksinkertaisena neulottuun pipoon 58 grammaa. Pipo meni puikoilta suoraan käyttöön käymättä pingotuksen kautta. Se hieman näkyy noissa päälaen kavennuksissa, mutta eiköhän ne käytössä tasoitu.





Kuvat ovat Klakkurin laelta, Färsaarilta. Täällä on NIIN kauniita maisemia joka paikassa, huh. Kuvissa esiintyy myös islantilaispaita Riddari, joka on justiinsa passeli näihin färsaarelaisiin - hyvin epävakaisiin - säihin.