tiistai 27. toukokuuta 2014

Titanium

Tämän langan olin alunperin suunnitellut
päätyvän pipoksi. Se on 100% BFL-villaa, kaksisäikeistä sellaista.

Jotenkin tämä lanka ei sitten kuitenkaan näyttänyt pipolta. Vaan huivilta.


Lanka: Zeskan värjäämä BFL
Ohje: Titanium, Ravelrystä


Lankaa ei kuitenkaan ollut kovin paljon, siispä menin Ravelryyn mallia etsimään.
Sieltä löytyi rento reissuneule, iso osa ainaoikeaa ja vain reunassa pitsiä.
Ohje on kirjoitettu paksummalle langalle, joten suurensin ainaoikein-osuutta.
Neuloin, kunnes työssä oli 303 silmukkaa ja aloitin sitten reunapitsin.
Juuri täydellinen arviointi, lankaa jäi päättelykerroksen jälkeen alle metri!




Ennen aloittamista ajattelin, että ei tästä ainakaan itselle mitään tule.
Mutta tulipas. Huivi on mun huivilaarissa ja siellä pysyy. 



p.s. Tämä on Pori-huivi. Valmistui melkein pelkästään matkalla Poriin tai sieltä pois.
Ihan pieni osa neuloontui muualla.
Siitä huolimatta pidän tämän, joku porilainen sukujuuri siellä kai potkii.




lauantai 24. toukokuuta 2014

Kyrp...kypärämyssy

Hitsi että oli kylmä kevät!
Kun olin käynyt Espanjassa pyöräilemässä, tuntui että palasin ihan tosi kylmään Suomeen sieltä.
Korvathan siinä jäätyi pyörälenkeillä.
Oli saatava hattu kypärän alle.
Koska toimiva malli oli jo löytynyt, niin ei kun uutta versiota työn alle.


Ohje: Garter Ear Flap Hat vähän modattuna
Lanka: Ritviksen käsinkehräämää ihanuutta kaksinkertaisena.

Koska en halunnut ostaa uutta lankaa, eikä ohjeen mukaista löytynyt varastoistani,
niin käytin fingering-paksuista lankaa kaksinkertaisena.
Lopputuloksena ihana, joustava, lämmin luksuspipa.

Jee!

Kyllä nyt kelpaa, etten sanois!



lauantai 17. toukokuuta 2014

Villaa Luovosta ja Villavyyhdistä

Pari vuotta sitten sain valmistujaislahjaksi pussillisen lankaa.
Kaveripariskunta sen toi ja mies kertoi, että se on aikanaan heidän sukunsa omista lampaista 
keritty ja kehruutettu langaksi. Suku on kotoisin Hailuodosta, 
eli tuttavallisemmin Luovosta.


Ohje: Kaaospeitto, Ullaneuleesta.
Lanka: Luovolainen perintölanka (valkoinen) ja Aholaidan tilan lanka.


Tämä lanka haki paikkaansa pitkään. Aluksi en raaskinut käyttää sitä mihinkään.
Sitten en meinannut löytää sille mitään mallia.
Lopuksi päätin neuloa siitä torkkupeiton, 
se olisi aina esillä olohuoneessa ja lanka pääsisi arvoiseensa käyttöön.




Edellisessä neulomassani kaaospeitossa oli pienehköjä neliöitä, 
nyt halusin tehdä tunnelmaltaan erilaisen peiton ja suurensin neliöiden kokoa.
Yksi neliö on tässä noin 30 x 30 cm ja itse peitto on 4 x 5 neliön kokoinen. 
Lisäksi kahdella reunalla on reunus, jotta peitto olisi mahdollisimman symmetrinen.
Peiton koko on noin 160 x 130 cm. Kyllä sinne päiväunet mahtuu alle ottamaan.
Tämä onkin siis kaaospeitto mahdollisimman vähällä kaaoksella.




Lankaa jäi vähän jäljelle, mutta ne lahjoitin kaverin kiviprojektiin.
Siis hyvä projekti tämä, ei jäänyt jämiäkään!


Olen kyllä tyytyväinen, tästä tuli kiva ja käyttökelpoinen ja se sopii meidän kotiin.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Hitchhiker

Tää oli vähän tällanen väliprojekti.
Lähdin mökille ja otin häthätää mukaan kerän 
(oikeesti otin toisenkin kerän (ja kolmannenkin ihan oikeeesti) kyllä) lankaa ja puikot.
Loin silmukat menomatkalla autossa ja neuloin menemään.
Ohjehan on selkeä, hyvä ja simppeli.
Seuraavana päivänä oli huivi valmis.

Ohje: Hitchhiker
Lanka: Fleece artist Nyoni, 65% villa, 20% mohair, 10% polyamidi 5% silkki  

No joo, tää nyt oli tällanen. Jotenkin plääh-olo tästä jäi.
Ohje oli selkeä, lanka kivaa ja silleen. 
Mutta silti. joku tässä vaan ei sytytä.
Kuvatkin kökköjä.
Mutta tulipahan neulottua.






perjantai 2. toukokuuta 2014

Pyöräilemässä aurinkorannikolla

Lukijoille tiedoksi, tässä postauksessa käsitellään vain pyöräilyä.
Ken siitä ei ole kiinnostunut jatkakoon eteenpän, täällä ei ole mitään nähtävää!

Olin huhtikuussa 11 päivää Costa del Solilla, Espanjassa pyöräilylomalla.
Niistä 11 päivästä kymmenenä ajoin. Yhteensä reilu 700 kilometriä ja vajaa 30 tuntia.

Ennen lähtöä oli aika erilainen pakkausurakka tiedossa kun yleensä reissuun lähtiessä.
Piti muistaa ottaa mukaan kaikki pyöräilytarvikkeet ja -vaatteet ja 
pakata vielä pyöräkin kuljetettavaan kuntoon. 
Yritin ottaa niin vähän tavaraa kuin mahdollista, mutta kyllä sitä silti oli.

Lentokentällä virkailija sanoi, että pyörälaukku on liian painava ja minun pitäisi maksaa tuplahinta.
Päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen pienen selvittelyn jälkeen.
Virkailija kohteli minua tosi alentuvasti ja meinasin hermostua,
mutta pidin pinnani. Muuten olisi saanut jäädä laukku kokonaan pois koneesta
ja sitä en todellakaan halunnut.











Vaikka jo lähtiessä tiesin, että tuolla on ihan eri kokoluokan mäkiä kuin täällä koto-Suomessa, 
niin kyllä se silti kauhistutti, että jaksanko ylös asti ja vielä takaisin hotellillekin.
Muutamalla lenkillä jaoimme porukan kahtia ja osa meistä meni ensin autolla
vähän matkaa, kaivoi sitten pyörät esiin ja lähti ajamaan.
Niin saatiin lenkeistä vähän lyhyempiä ja saatiin myös osa isoimmista ylämäistä jätettyä pois.
Oli pakko keventää, muuten en olisi jaksanut kaikkina päivinä ajaa.
Pääasiassa roikuin muutenkin jonkun peesissä koko ajan.


Tässä on kiivetty n. 17 kilometrin yhtämittaisen ylämäen päälle.

Päivät olivat aika samanlaisia. Aamulla herätys, aamupalaa, 
sit treffit porukan kanssa siinä puolenpäivän tienoilla.
Sit ajettiin noin 3 tuntia, välillä kauemmin, välillä vähemmän.
Yleensä pysähdyttiin joka lenkillä jäätelölle ja ostamaan lisää juotavaa.
Hotellille päästyä palautusjuoma, suihku ja lekottelua. Illalla syömistä ja venyttelyä.
Ja sama alusta uudestaan.

Parasta reissussa oli se, että huomasin jaksavani treenata noinkin paljon.
Hitainhan minä siellä olin, ainoana naisena ja muutenkin huonokuntoisimpana, 
mutta ei se oikeastaan haitannut. Muut sitten odottelivat mäen päällä minua.

Aika hyvin kroppa kesti noin paljoa treenaamista, 
kunhan malttoi pitää lenkit tarpeeksi kevyinä, 
eikä lähtenyt vetämään täysiä.
Tottakai jalat olivat väsyneet iltaisin ja varsinkin polvissa tuntui välillä,
mutta ei ollut mitään kramppeja eikä suurempia lihasjumeja.
Enemmän haittasi hartioiden jumittaminen. 
Loppupuolella reissua olivat jo tosi kipeät jo lenkin aikanakin.
Ehkä se oli vain tottumattomuutta uuteen ajoasentoon, 
tuolla pyörällä kun en ollut kovin paljon ajanut ennen matkaa.

Minulla meni reissuun valmistautuminen vähän plörinäksi työpaikan yt-neuvotteluiden takia.
Olisi pitänyt treenata, mutta en vaan pystynyt keskittymään, kun stressasin.
Neuvottelut päättyivät ja sain pitää työpaikkani, sitten lähdettiinkin jo reissuun.

Yksi lenkki oli huono, kaikki muut tosi kivoja!
Ylämäissä ei kyllä vauhti päätä huimannut, 
kun yritin pitää lenkit pääasiassa peruskestävyyslenkkeinä.
Kokonaan se ei onnistunut, mutta aika hyvin kuitenkin.


Edellisen kuvan mäen korkeuskäyrä.


Espanjassa oli mahtavaa pyöräillä, siellä autoilijat todella huomioivat pyöräilijät.
Ei ohituksia kyynärpäätä hipoen, ei mielenosoituksia tyytäten...
Maisemat olivat myös todella hienoja, tiet pääasiassa tosi hyvässä kunnossa,
ilma just sopiva (vain ekana päivänä satoi) ja seurakin hyvää.

Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että viettäisin lomani maantipyöräillen.
Tämä harrastus on kyllä vienyt mukanaan, se vaan on niin kivaa!
Nyt viikonloppuna olen menossa Ulvilaan maantiepyöräilykisoihin. 
Tiedossa on kolme starttia.
Ja mun kun ei koskaan pitänyt mihinkään kisoihin ainakaan osallistua,
kuntoajoihin vain.
No, ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan.

Ensi kerralla taas neuleaiheinen päivitys, kunhan saan kuvia otettua.